Jumala Apiin valossa: raamatullisesta kullasta hengelliseen heräämiseen.
I. Apis-jumalan alkuperä:
[-Jumalallinen henkäys sonnin ruumiissa.]
Kuin pyhä ukkonen, joka jylisi Niilin rannoilta, Apis-jumala syntyi valitun lehmän kohdusta, taivaallisena merkkinä jumalallisesta läsnäolosta, joka laskeutui maan päälle. Muinaisessa Egyptissä Apis ei ollut vain sonni: hän oli jumala Ptahin liha, muinaisen viisauden sykkivä sydän. Elävä vertauskuva luovasta voimasta, joka on juurtunut aineeseen ja jota kruunaa henki. Kultainen vasikka: valheellisen valon vertaus. Kun Mooses nousi Siinaille, kansa vaipui unohduksen pimeyteen. Sulattamalla yhteen korunsa he loivat kultaisen vasikan — peilikuvan epäjumalan tarpeesta, heidän paljaan pelkonsa heijastuma. Se oli enemmän kuin patsas: kärsimättömyydessä taottu väärä aurinko. Ihmiskunnan synekdokee, joka vaihtoi näkymättömän jumaluuden metallin välittömään loistoon.
II. Hengellinen perintö: muinaisten mysteerien tomua
Egyptistä Raamattuun pyhä sonni jättää jälkensä sivilisaatioiden tomuun. Se ilmentää transsendenssin etsintää, taivaan ja lihan yhtymistä, kuin kulkevaa vertauskuvaa pyhyyden kavioilla. Apiin perintöä ei mitata temppeleissä tai riiteissä, vaan kutsussa, jota se kuiskaa syvällä sieluissa: “Etsi näkyvän tuolta puolen.”
III. Apiin säde: valaistumisen saavuttaminen
Säde lävistää pimeyden kuin tulinen miekka, joka halkaisee yön. Apiin säde on tiedon valo, hetki, jolloin näkymättömästä tulee näky. Ne, jotka kohottavat katseensa tähän säteeseen, eivät näe vain kajastusta; he aistivat sisäisen muodonmuutoksen, muinaisen silmän avautumisen, joka on nukkunut heissä.
IV. Valon tuominen pimeään: älyllä varustautuminen
Pimeyden valaiseminen ei tarkoita varjon pakenemista, vaan sen syleilemistä, jotta sen voisi paremmin ylittää. Se on heräämisen oksymoron: pimeydestä syntyvä valo. Älyllä varustautuminen tarkoittaa tässä ammentamista paradokseista: usko ymmärtääksesi, epäile edetäksesi, polvistu noustaksesi.
